PUOLIVUOSISATAA KATRI HELENAA

Tässä on kyse paljosta muustakin kuin musiikista ja hienoista tutuista lauluista. Kyseessä on elämä itte. Vyyhti, jossa laulut, tarinat, muistot, mielikuvat, vuosikymmenet, väläykset, ilot ja murheet kietoutuvat yhteen, eikä niitä saa toisistaan irti. Se on yksi ja yhteinen ja silti jokaiselle täysin henkilökohtainen kokemus. Siis puolivuosisataa Katri Helenaa.

Katri itse puhelee näin:
– Tämä viidenkymmenen vuoden matka Katri Helenana on ollut voimakkaasti matkaa myös sen minän kanssa, joka nimen takana on. Se kuuluu lauluvalinnoissa, kaikkien aikakausien lauluissa kuuluu pohjavireenä senhetkinen elämäntilanteeni, tai elämänymmärrykseni.
– Siellä kuuluvat todelliset tunnelmat ja myös yritykset olla jotain mukamas muuta… Iloinen olen siitä, että olen saanut itse valita myös mokani – niiden toteaminen oikeastaan auttaa parhaiten kulkemaan omaa tietä. En niinkään selvästi aina tiedä, mitä haluan, jälkikäteen vasta ymmärrän, mikä ei tunnu rehelliseltä minulle.

JOS KUUNTELEE tältä kokoelmalta peräjälkeen vaikkapa ensimmäisen suuren hitin vuodelta 1964 Puhelinlangat laulaa (eivät ne enää laula, kun viimeisetkin langat on kohta kaivettu maahan ja kännyt vain pätkivät mitään laulelematta) ja tuoreinta äänitettä Vieras sisar vuodelta 2011, kuulee monenlaista.
Mikä matka! Mikä muutos, ei vain solistissa, äänessä ja tulkinnassa, vaan äänityksessä, sovituksissa, lyriikassa, sukupolvissa: Puhelinlankojen tekijätiimi Pentti Viherluoto ja Harry Etelä, alias Aimo Viherluoto olivat 1910-luvulla syntyneet veljekset, UNICEFin hyväntahdonlähettiläälle sopivan laulun Vieras sisar teki aviopari Lauri Ylönen ja Paula Vesala, Katrin lasten sukupolvea, muusikkoina kaukana iskelmästä.

SEN LISÄKSI, että Katri Helena on tiennyt, mikä sopii hänelle ja hänen äänelleen, ei ole tehnyt edellytyksiään vastaan vaan kuulostellut itseään ja aikaa, hän on myös tarkkaan pohtinut julkisuuttaan, suhdetta mediaan ja yleisöön. Missä kulkee raja?
Viidessäkymmenessä vuodessa julkisuus on muuttunut täysin, laadultaan, määrältään ja nopeudeltaan. Katri sanoo olevansa kiitollinen siitä, että uran alku ja nuoruus ajoittuivat tietyn viattomuuden ja inhimillisten olosuhteiden vuosikymmenille. Kontrolli on säilynyt hänen käsissään poikkeuksellisen tiukkaan, myös silloin, kun elämä on tuonut suurinta surua ja uutta onnea. Hän tietää, että jotain pitää kertoa, mutta päättää itse mitä, missä ja milloin.

VUODET OVAT TEHNEET Katri Helenalle hyvää, niin kuin ne tekevät niille artisteille, joilla on palo työhönsä ja tarina kerrottavanaan. Turha karisee, tekeminen käy kirkkaaksi, yksinkertaiseksi ja kipeäksi. Intohimo ja ihmiselon ihmettely paistavat läpi. Rohkeus kasvaa.
Ja samalla tarinankertoja muuttuu itse osaksi isoa tarinaa – sukupolveaan, yhteistä historiaa, yhteiskuntaa ja sen muutoksia, omaa kohtaloaan, aikaa. Kudelmassa kulkevat heleät, sameat, mustat ja aurinkoiset raidat poikkeuksellisen väkevästi vierekkäin.
Ongelmalliseksi käy se, mistä löytää tekstejä ja tarinoita, joita pitää kertomisen arvoisina, mielekkäinä ja myös omalle iälle sopivina.
Lohtulauluja, toivoa, tärkeimpänä kriteerinä se, että epätoivoon ei kuulijaa jätetä, niin on itseään uppopositiiviseksi kutsuva Katri päättänyt. Valohoitoa kirjoittaa Helsingin Sanomien kriitikko saaneensa Katrin konsertissa.

Viimeisen sanan saakoon Katri itse.
– Tämä on ihmeellinen tapa elää ja tajuilla elämää. Työ ei koskaan ole irrallaan kokonaisuudesta. Joskus olen kieltänyt tekstien yhteyden elämääni, vain niin sanottua yksityisyyttäni suojellakseni. Mutta kuulijat eivät ole siitä pahaa tykänneet. Ovatpahan vain tehneet omat johtopäätöksensä… Kuten ehkä sinäkin.
– Päällimmäisenä näillä mittarilukemilla on kiitollisuus ja ihmetys siitä, että vieläkin on mahdollisuus mennä eteenpäin!

Raila Kinnunen
Kirjoittaja on Apu-lehden toimittaja
 

KATRI HELENA -PAIDAT NYT SAATAVILLA
Katri Helena -paidat nyt tilattavissa Hypekaupasta!

...................................................................................................